Me lukio-opiskelijat olemme kuulemma nykyään stressaantuneempia kuin meidän vanhempamme. En yhtään epäile tuota väitettä. Meille tungetaan kursseja, joiden kanssa on koko ajan kiire, ja uudistuksia, joista annetaan juuri ja juuri informaatiota. On hirveä kiire valmistua ja päästä työelämään samalla kun pitäisi kasvaa ja opetella tuntemaan itsensä.

Kun tulin lukioon puolitoista vuotta sitten, tuli samalla käyttöön uusi opetussuunnitelma. Käytännössä tämä tarkoitti meille sitä, että kurssien sisällöt uudistuivat ja kirjat uudistuivat. Opettajat eivät olleet aikaisemmin opettaneet meidän kurssejamme, joten sisältö oli heillekin uusi ja meidän saamamme opetus osittain kokeellista, eikä välttämättä niin perusteellista kuin vanhan opsin kävijöillä. Kirjat joudutaan ostamaan lähes poikkeuksetta uusina, jolloin yhden kurssin kirjojen hinta menee usein yli sadan euron.

Ryhmäkoot kasvavat koko ajan, mikä tuottaa ongelmia sekä opettajille että opiskelijoille. Yksilöitä on vaikeampi opettaa ja ohjata, kun luokka on täynnä levottomia oppilaita. Opettajilla ei vain ole aikaa kiertää kaikkien 40 apua tarvitsevan opiskelijan luona ja vastata kaikkiin heidän kysymyksiinsä. Ryhmäkokojen huono tilanne ei myöskään ole paranemaan päin, sillä Jyväskylän lukioita on yhdistetty keskenään. Viimeisimpänä yhdistyksenä on Schildtin lukio, jossa Cygnaeus-lukio ja Voionmaa on yhdistetty. Syksyllä 2018 kaksi tällä hetkellä erillistä toimipistettä yhdistyvät uudeksi 1200 opiskelijan kouluksi ja muuttavat uuteen tilaan. Noin suuren opiskelijamäärän hyvinvointia on entistä vaikeampi hoitaa, kun yksilön tarpeet hukkuvat massaan.

Mikäli opettaja on jostakin syystä poissa, tunnit yleensä perutaan, koska sijaisia ei voida palkata. Tuolloin joudutaan tunnilla käsiteltävä asia opiskelemaan kotona, ettei opetuksessa jäädä jälkeen ja jotta kaikki ehditään käydä läpi. Esimerkiksi ruotsin kursseilla on nykyään itsenäisesti kotona opiskeltavia kappaleita, koska tunneilla ei ole aikaa käydä koko kurssin sisältöä.

Sen lisäksi, että tunneilla on kiire eikä kaikkea ehditä käymään läpi, meitä myös painostetaan jättämään harrastukset tai työt vähemmälle tai jopa kokonaan pois ja keskittymään pelkästään kouluun. Muutama päivä sitten matikan tunnilla meitä käskettiin laskemaan kotona puolesta tunnista viiteen tuntiin. Kuinka me voimme rentoutua ja vähentää stressiämme, jos olemme ensin kahdeksasta neljään koulussa ja sen jälkeen laskemme viisi tuntia matikkaa. Sitten meidän pitäisi vielä yrittää nukkua jossakin välissä.

Iltalehden artikkelin (”Selvityksen huolestuttava tulos: Lukiolaisten uupumus on lisääntynyt voimakkaasti”, 22.11.2017) kommenteissa käsketään meitä opiskelijoita vähentämään älylaitteiden käyttöä ja lisäämään lepoa ja ulkoilua. Koulutöitä tehdään koko ajan aina vain enemmän tietokoneella ja meidän iltamme kuormitetaan läksyillä ja erilaisilla projekteilla. Sitten koulu alkaa taas aikaisin aamulla ja pienistä myöhästymisistä valitetaan heti. Illalla ei päästä nukkumaan ajoissa läksyjen takia, aamulla pitäisi olla kahdeksalta skarppina tunnilla ja stressi sekä älylaitteiden käyttö läksyjen teossa huonontavat unen laatua. Se lisää ahdistusta, mikä taas huonontaa unen laatua, mikä aiheuttaa väsymystä, mikä huonontaa keskittymiskykyä ja oppimista tunneilla, mikä lisää stressiä… Kierrettä voisi jatkaa loputtomiin.

Toisaalta onneksi meidän työtämme helpotetaan uudella viisijaksojärjestelmällä. Jonka käyttöön ottamisesta ei ole keskusteltu opiskelijoiden kanssa. Jonka tarkoituksesta ja toteutumisesta ei ole keskusteltu opiskelijoiden kanssa. Joudumme itse suunnittelemaan kurssiemme valitsemisen ja olemme suunnitelleet ne kuusijaksojärjestelmää varten. Sitten joku opettajista mainitsee sivulauseessa viisijaksojärjestelmän käyttöön ottamisen ja luokallinen oppilaita on aivan ymmällään. Miksei meitä informoida näistä uudistuksista, kun ne vaikuttavat eniten juuri meihin. Miksei meidän mielipiteitämme kysytä, kun meille tärkeistä asioista päätetään.

Jouduin itse hidastamaan suoritustahtini 3,5 vuoteen, koska henkinen jaksamiseni joutui niin kovalle koetukselle kolmen vuoden kanssa. En myöskään olisi ehtinyt käydä kaikkia kursseja ennen kirjoituksia. Enkä ole ainoa, jolla on tämän kaltaisia ongelmia. Ei ole ihme, kun ahdistuneisuus ja stressi lisääntyvät, kun myös suorituspaineet ja väsymys lisääntyvät.

Sen lisäksi, että meitä koskevien muutosten informaatio kulkee todella huonosti, meille ei myöskään tarjota juuri minkäänlaista apua rentoutumiseen ja stressin purkamiseen. Meillä on kyllä kouluterveydenhoitaja, koulupsykologi sekä diakoni, mutta heidän olemassaolostaan informoidaan myös todella heikosti. Meiltä ei kysellä juuri ollenkaan, että haluaisimmeko käydä puhumassa jonkun kanssa stressistä ja ahdistuksesta, vaikka mediassa ongelmamme tiedostetaan ja niistä uutisoidaan. Ainoa apu on ilmeisesti vain sitten se levon lisääminen. Mutta ai niin, päivässä onkin vain 24 tuntia ja suunnilleen 10-13 tuntia siitä pitäisi käyttää kouluun. Harrastuksista puhumattakaan. Tai töistä, jos on käynyt niin hyvä tuuri, että olet saanut jostakin töitä.

Lukion kustannukset nousevat helposti tosi korkeiksi, mikä vaikeuttaa pienituloisten perheiden lasten pärjäämistä lukiossa. Kirjojen, sekä muiden kustannusten hinnoissa ja määrissä ei huomioida, että myös köyhempien perheiden lapset saattavat haluta suorittaa lukion. Kaikille opiskelun ohessa työnteko ei ole mahdollista, syystä tai toisesta. Lukio itsessään väsyttää opiskelijat puhki, eikä heillä välttämättä ole jaksamista työskentelyyn. Myös saatavilla olevia työpaikkoja alle 18-vuotiaille, kouluttamattomille nuorille, ei löydy helposti. Suomessa kaikkien pitäisi pystyä kouluttautumaan mihin tahansa ammattiin, vanhempien tuloista ja elämäntilanteesta riippumatta, jos haluamme kutsua itseämme hyvinvointivaltioksi.

Kokeeko Jyväskylän lukiokoulutus itsensä osaksi hyvinvointivaltiota? Koska sen opiskelijat eivät tunne. Tunnemme kuormittuvamme huhupuheena kuulemiemme uudistusten ja tuhansien koulutöiden ja syyllistämisen alle. Olemme stressaantuneempia kuin omat vanhempamme ja stressaannumme koko ajan enemmän, kun te keksitte mitä parhaimpia uudistuksia kysymättä meidän mielipiteitämme asiasta. Vaikka lähinnähän nuo ihanat uudistukset koskevat vain meitä.

Rakkaalle lukiokoulutuksellemme

Muutama Schildtin lukion kyllästynyt opiskelija

HEISKUKKURA eli varhaiskaali