MINÄ RAKASTAN SINUA

   Minä muistan sen tuoksun. Kevään ensimmäisen nurmikon. Kukat ja auringon. Ihosi tuoksun, kun se painautui nenääni vasten. Minä en muista sitä hetkeä, kun tuoksu katosi. Nurmikko lakastui, kukat kuolivat ja aurinko pimeni. Ihosi tuoksu ei enää ollutkaan siinä. 
   Minä uskon, että hetket on tehty elettäviksi vain kerran. Etten koskaan saa tuota muistoa takaisin. Ettei meidän ole enää mahdollista haistaa sitä tuoksua. Minä en kyllä usko, että kaikki olisi tässä. 
   Uusia muistoja tulee, uusia kukkia aukeaa, uusi ruoho kasvaa. Vaikka aurinko pimentyisi, se kyllä alkaa taas paistaa. Minä tiedän, että noin tulee käymään. Tiedän sen ja haluan sinun tietävän sen myös. Haluan sinun tuntevan minunkin paloni. 
   Minä en tiedä, onko sinun mahdollista tuntea minun paloni, mutta minä tunnen sinun palosi. Se on kuin auringon polte iholla, pehmeän ruohon hipaisut käsivarsilla, kuin kukan terälehdet. Minä haluan elää sinun kanssasi ja rakastaa sinua. Haluan sitä enemmän kuin mitään muuta. Joka aamuna herätessäni toivon sinun olevan vierelläni. Minä en halua luopua sinusta enkä unohtaa sinua. Minä en halua taipua vaikeuksien edessä. Minä en halua unohtaa ihosi tuoksua enkä kosketustasi. Pelkään unohtavani ja toivon etten unohtaisi.
   Tunteet ovat todellisia ja kestämättömiä. Vaikka haluaisin niistä eroon, ne seuraavat minua koko ajan, vainoavat minua. Minua pelottaa, että tunteeni, joita en itsekkään pysty ymmärtämään, ovat liikaa sinulle. Mutta uskon, että sinä kestät ne. On lohdullista, kun saan olla vierelläsi tunteiden viedessä voiton. On lohdullista, kun tuot minulle vesilasin ja halaat minua tiukasti. On lohdullista, kun saan tuntea kaikki nuo tunteet vierelläsi. Minä rakastan sinua. Rakastan jokaista pientä asiaa ja puolta, joita sinä pidät sisälläsi. Jokaista virhettä jotka olet tehnyt tai tulet tekemään. Ihailen onnistumistasi, iloitsen niistä kanssasi. 
   Olen iloinen, että kohtaamme maailman yhdessä.